The Rosie Project & The Sequel

rosieproject

Autismi kirjallisuudessa on jonkin asteinen kiinnostuksen kohteeni, ja kirjoitin jopa kandin tutkielmani aiheesta. Joten aina kun bongaan uuden kirjan autistisella kertojalla, on minun tuotava se mukanani kotiin. Luin Graeme Simsionin kirjan The Rosie Project, suomeksi Vaimotesti, jo varmaan puolisen vuotta sitten enkä erityisemmin ihastunut.

Vaimotesti kertoo lievästi autistisesta tutkijasta Don Tillmanista, joka päättää kehitellä kyselyn löytääkseen itselleen parhaan mahdollisen elämänkumppanin. Kunnes hän tietysti törmää spontaaniin ja sotkuiseen Rosieen, ja vastoin omia (ja kaikkien muiden) odotuksia alkaa pikku hiljaa huomata mitä rakkaus on. Vaimotesti on kirjailija Graeme Simsionin ensimmäinen romaani, ja mielestäni se näkyy. Rosie on lämmin ja samaistuttava hahmo, mutta Donista puuttuu se suloisuus ja huumori joka tekee autistisesta hahmosta samaistuttavan. Rosien ja Donin rakkaustarina on persoonallinen ja romanttinen, mutta jokin kirjassa ei vain kolahtanut.

Kun jatko-osa The Rosie Effect ilmestyi tänä syksynä, halusin antaa kirjailijalle vielä toisen mahdollisuuden. Ja onneksi niin. The Rosie Effect kertoo Donin ja Rosien elämästä onnellisen lopun jälkeen, kun alun autuaan avio-onnen jälkeen Don joutuu kohtaamaan perheen lisäyksen mukanaan tuomat uudet haasteet. Graeme Simsion on selvästi kehittynyt fiktion kirjoittajana ja Don on hahmona paitsi rakastettava myös aivan hillittömän hauska. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä huomasin samaistuvani enemmän mieshahmoon, ja pidin Rosieta jopa jossain määrin ärsyttävänä. Ehkä se johtuu siitä etten itse ole ollut koskaan raskaana, mutta suurin osa Rosien ajatusmalleista tuntui minusta aivan päättömiltä. Vaikka Rosien käsittämätön käytös teki juonesta ajoittain turhauttavan, se oli enimmäkseen täynnä mielenkiintoisia käänteitä ja ennen kaikkiea huumoria. Nauroin oikeasti ääneen kohtauksissa joissa Donin sosiaalisten taitojen puute johti vaikka minkä laisiin väärinkäsityksiin. Simsion on oppinut käyttämään luomiaan hahmoja, sekä Don että hänen kohtaamansa tilanteet tuntuvat realistisilta. Lopuksi, näiden kirjojen kannet pääsevät ehdottomasti suosikkikansieni joukkoon ja jouduin jopa tilaamaan tuon hummerikantisen version koska kirjakaupalla ei ollut sitä varastossa.

Autism in fiction is somewhat of an interest of mine, as I even did my bachelor’s thesis on the subject. So whenever I spot a novel with an autistic narrator I have to take it home with me. I read Graeme Simsion’s novel The Rosie Project a few months ago,and it wasn’t exactly love at first sight. 

The Rosie Project is about a mildly autistic scientist Don Tillman, who devices a questionnaire to find himself the perfect wife. Then along comes Rosie “the world’s most incompatible woman” and against all the odds, Don starts to figure out what love is. The Rosie Project is Graeme Simsion’s first novel, and in my opinion it shows. Rosie is a warm and relatable character, but Don lacks the sweetness and humour that makes an autistic character relatable. The plot is sweet and romantic and their love story is really cute, but something in the book just didn’t click for me. 

But when the sequel came out this fall I decided to give Graeme Simsion another chance. And I’m happy I did. The Rosie Effect is about Don and Rosie’s life after the happy ending, when Don has to face a whole different kind of challenge – becoming a father. Graeme Simsion has clearly developed as a writer and so have his characters. Don is not only lovable and relatable, but also absolutely hilarious. For the first time I noticed myself liking the guy even more than the girl, and I actually found Rosie a little annoying at times. Maybe it’s because I’ve never been pregnant, but most of Rosie’s thinking just didn’t make any sense to me. But despite the occasional frustration with Rosie I loved the book. The plot had just the right amount of complications and some of the scenes were really funny. I actually laughed out loud while reading this novel. Simsion has learned to use the characters he has created and both Don and the situations he faced felt realistic. Plus, these books have some of my absolute favourite covers, I even had the book store order the lobster covered edition for me because they didn’t have it in store.

(Visited 39 times, 1 visits today)

3 Comments

  1. Annami 13 December, 2014 at 23:23

    Minulle kävi jostakin syystä toisin päin kuin sinulle näiden kirjojen kanssa. Ensimmäinen osa meinasi tikahduttaa minut naurusta, mutta toinen osa ei saanut aikaan niin paljon hillittömiä naurukohtauksia. Kuitenkin pidin molemmista. 🙂

    Reply
    1. Jenni 14 December, 2014 at 20:09

      Olen kuullut että monelle on käynyt juurikin noin päin, mutta itsellä jostain syystä toisinpäin :D. Minäkin tykkäsin kuitenkin molemmista, jatko-osa vaan jotenkin nappasi enemmän.

      Reply
  2. https://www.homeimprovementdaily.com 29 December, 2014 at 05:50

    Hello there! I simply wish to give you a big thumbs up for the great information you have right
    here on this post. I will be returning to your website
    for more soon.

    Reply

Leave A Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *