Vintage Classic: The Great Gatsby

Vintage Classic: The Great Gatsby | Shakespeare & Sparkle

Kun alan lukemaan miljoonien rakastamaa klassikkoa, niin minusta tuntuu aina siltä kuin minun pitäisi rakastaa sitä. Ehkä juuri siksi minulla kesti niin kauan lukea The Great Gatsby. Ostin tämän kirjan yli vuosi sitten Shakespeare & Companysta Pariisista, ja olen selaillut sitä siitä asti, pystymättä kunnolla uppoutumaan siihen. (F. Scott Fitzgeraldin kirjoitustyyli ei ole sitä kevyintä luettavaa, mutta kun sen rytmiin tottuu niin siihen ei voi olla rakastumatta). Kunnes eräänä sateisena iltapäivänä…

The Great Gatsbyn kertojana on nuori kirjailija Nick Carraway, joka muuttaa salaperäisen miljonäärin herra Gatsbyn naapuriin. Gatsby järjestää joka viikonloppu prameita juhlia täynnä musiikkia, shamppanjaa ja vieraita, mutta kukaan ei tiedä hänestä oikeastaan mitään. Pikku hiljaa Nick saa kuitenkin selville, että juhlien tarkoitus on houkuttaa Daisya, tyttöä johon Gatsby on ollut toivottoman rakastunut jo vuosia.

Olen aina rakastanut 20-lukua, joku niissä kimaltavissa mekoissa, helmissä ja shamppanjakupeissa vaan uppoaa minuun. Joten olin jo nähnyt Baz Luhrmannin elokuvaversion Great Gatsbysta, ja tarina oli minulle siksi tuttu. Mutten olisi osannut arvata miten sydäntäsärkevän surullinen kirja olisi. Kaiken sen kimalluksen ja glamourin alla se on tarina särkyneistä unelmista ja turhista toiveista, ja siitä miten haaveistamme voi joskus tulla suurempia ja todellisempia kuin haaveidemme kohteet. Kaikki kirjan henkilöt ovat pinnallisia pettureita, mutta kuitenkaan heistä ei voi olla välittämättä. Daisyn kauneuteen ja karheaan ääneen rakastuu vaikka tietää hänen osaavan olla julma ja turhamainen. Ja Gatsbyn turhia toiveita suree vaikka tietää hänenkin olevan enimmäkseen vain pelkkää pintaa. Tarina on koskettava, kaunis ja todellinen, koska henkilöt ovat kaukana täydellisestä. Se kertoo sen täydellisen hetken tavoittelemisesta, jolloin kaikki on jotenkin paremmin, ja jota kovista uskomuksistamme huolimatta emme koskaan tavoita. Ja siltikään se ei ole toivotonta…

Oletko te lukeneet Great Gatsbyn?

Whenever I start reading a classic loved by millions of people, I always feel like there’s almost a pressure to love it. Maybe that’s why it took me forever to get around to reading The Great Gatsby. I bought this book over a year ago from Shakespeare & Company in Paris, and have been flipping the pages ever since, without really being able to sink my teeth into it. (F. Scott Fitzgerald’s style is not the lightest of reading, but once you get the rhythm, it becomes absolutely beautiful). Until one rainy afternoon… 

The Great Gatsby is a story told by Nick Carraway, a young writer who moves next door to a mysterious gentleman called Jay Gatsby. Every evening Gatsby throws opulent parties in his mansion filled with strangers, music and champagne, but no one really knows anything about him. Slowly Nick finds out that the purpose of the parties is to attract Daisy, a girl Gatsby has been hopelessly in love with for a decade. 

I have always loved the twenties; something about all the sequined dresses, pearls and champagne coupes just appeals to me. So I’d already seen the Baz Luhrmann movie before reading the book and was familiar with the story. However, what I did not know was how profoundly heartbreaking and sad book The Great Gatsby would turn out to be. Since under all that glitz and glamour it’s all about broken dreams and useless hopes, and how often our dream of a thing can become bigger and more real than the thing itself. The characters are all shallow liars and frauds, and yet you can’t help but feel for them. You fall in love with Daisy’s beauty and her husky voice, despite the fact that under all that she can be cruel and vain. And you mourn over Gatsby’s false hopes and heartbreak, even though you know that most of what he is is just a product of his own imagination.  The story is haunting, beautiful and real, because the people are far from perfect. It’s about reaching out for that moment in time, where everything will be perfect, that despite our strongest belief, we will never reach. And still it’s somehow hopeful…

Have you read The Great Gatsby?

(Visited 29 times, 1 visits today)

Leave A Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *